Rosvo Roope alias Jack Sparrow

Roopen ensimmäinen joulu on nyt vietetty. Roope selvisi joulusta hienosti!!! Aluksi emmimme kuusen ottamista sisään, mutta aatonaattoillan lähestyessä loppuaan ja joulutunnelman vieläkin ollessa kateissa, päätimme ottaa riskin ja kantaa kuusi sisään. Siis kyse on luonnollisesti aidosta kuusesta! Ehdotin kuusen köyttämistä kiinni portaikkoon, jonka edestä kuusi paikkansa  löysi, mutta  köydenpuutteessa jäi kuusi köyttämättä. Ja hienosti on mennyt; kuusi on edelleen pystyssä ja koristeet samoilla paikoilla, mihin ne on alunperin laitettu. Toki rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että aivan alemmille oksille eivät koristeet yltäneet…. Imuroinniltakin olemme tänä jouluna välttyneet Roopen imuroidessa pudonneet havuset kiduksiinsa.. Hieman ehkä huonolla menestyksellä koska eilinen päivä menikin hieman pahoinvoivana ja oksennellen :=(

Herkkuhäntä

Kinkkukin oli Roopesta hyvää. Niin hyvää, että pariin otteeseen oli kinkku pöydältä pudota Roopen suorittaessa akrobaattisia hyppelyitä kinkun saalistamiseksi. Valppaus auttoi tässäkin kohtaa sekä tietenkin lahjonta. Samaan aikaan kun muu seurue nautti jouluateriasta sai Roope syödäkseen VASIKANHÄNNÄN! Onko mitään parempaa?! Ei voi olla!

Lahjojen määrästä, jotka Roope sai, voi päätellä Roopen olleen kiltti poika kaikki ne 4 kk, jotka pennullamme joulupäivänä tuli ikää täyteen. Melko huvittavaa tosin paketoida paketteja naruineen päivineen koiralle, joka ei niiden sisällöstä voisi välittää tuon taivaallista: ulkoilutakki ja turvavyö autoilua varten! Jipii!! Rehellisyyden nimissä täytyy toki myöntää, että sai Roope lahjaksi kivojakin lahjoja kuten Kaitsu kakkosen (ykkönen on jo suolistettu), Simba-leijonan sekä Hero-koiran. Ja tietenkin luita, valmiiksi jyrsittyjä, joissa maistuu ihanasti toisten koirien sylki sekä täysin käyttämättömiä luita. Hauskinta oli kuitenkin lahjojen avaaminen, narut ja paperit sekä tietenkin karkuun juokseminen paperitollo suussa.

Studiopotretti

Tänään juhlistamme uutta vuotta hyvien ystävien seurassa. Raketit jätimme tänä vuonna kauppaan turvataksemme pennullemme rauhallisen uuden vuoden vaihteen. Muiden raketeihin emme luonnollisestikaan voi puuttua ja toki raketit kuuluvat uuden vuoden juhlintaan. Miten tästä illasta Roopen kanssa selviämme onkin sitten aivan uusi tarina…

Onnellista Uutta Vuotta Kaikille!!!

MRRRRR mun luuta et ota!!!

Roope on nyt 12 viikkoa vanha. Ensimmäisen rokotuksen Roope sai penikkatautia, adenovirusta, parainfluensaa ja parvo-virusta vastaan kuluneen viikon torstaina . Rokotteen saaminen ikäänkuin kertoo vauvaiän loppuneen, onhan emolta saatu vastustuskyky nyt virallisesti poistunut kehosta ja Roopen on alettava  ihan itse vastustaa pahaa maailmaa. Hienosti herkkujen houkuttelemana otti Roope rokotteen vastaan! Samalla käynnillä eläinlääkäri totesi Roopen terveeksi pieneksi pojaksi ja pallitkin sillä kuulemma on ihan kohdallaan( Huom! Markun huomio ;=) ). Kolme kiloa on pennullamme jo painoakin. Seuraavan kerran tapaamme eläinlääkärin noin kuukauden kuluttua seuraavien rokotusten merkeissä.

Roope on siis asunut luonamme viisi viikkoa. Paljon on puolin ja toisin toisistamme opittu ja paljon on vielä opittavaa. Roope tunnistaa nimensä. Roope erittäin valikoidusti tunnistaa käskyn “ei”. Roope osaa istua käskystä. Toki Roope nykyään istuu varmuuden vuoksi koko ajan tietäen, että istuminen saattaa tietää herkkupalaa. Roope tunnistaa kodin ja osaa kävelyltä palattuaan juosta oikean oven luo. Roope osaa kotimme rutiinit ja tietää esim. aamuherätysten yhteydessä tarkan järjestyksen siitä, miten aamu etenee. Hyvinkin pian keksintö nimeltä “kello” luultavasti jää unholaan Roopen toimiessa ajan herra Aikana. Mekin osaamme jo lukea Roopen meille antamia signaaleja. Lattian  nuuhkiminen ja ympäri ämpäri käveleminen kertoo pissahädästä. Kun huomaamme Roopen pepun “pullistuneen” raikaa huoneistossa “kakka-peppu, kakka-peppu”-huuto ja ensimmäinen, joka saa Roopen kiinni , vie pojan kiireen vilkkaa ulos!

Herkkuja jos jokinmoisia!

Ruokavaliota emme vielä ole isolle pojallemme uskaltaneet vaihtaa. Roopella tuntuu olevan kovin herkkä vatsa ja uudet ruokatuttavuudet, vaikka mitenkin pienissä määrin nautittuna aiheuttaa pennullemme pahoinvointia. Tähän pahoinvointia aiheuttavaan ruokavalioon ei luonnollisestikaan kuulu rusakon papanat, joita Roope kävelyillämme mielin määrin nakertaa… Olimme tietenkin huolissamme papanoiden syömisestä,  mutta eläinlääkärimme rauhoitti mieliämme kertomalla, että rusakot ovat kasvissyöjiä eiväkä papanat siis sisällä mitään koirille haitallista. Toisaalta papanoiden naposteleminen edesauttaa hyvän vastustuskyvyn muodostumista. Hienoa ja hyvää ruokahakua sinulle vaan Roope!
Viikonlopuksi Roope sai ison pojan herkkupalan: naudan reisiluusta leikatun siivun! Miten on herkullista!!! Sitä Roope nyt on antaumuksella jyrsinyt koko viikonlopun ajan. Ja murissut mennessämme lähelle…”Tämä herkku on MINUN! Pysy kaukana!”

Avainsanat: pennun rokotus, Rosvo Roope, rusakon papanat

Viikkoa ennen Roopen tuloa  julkaisimme kuvan kaikista niistä tavaroista, joita olimme Roopea varten etukäteen ostaneet. Ajattelimme silloin,että siinä oli hurja määrä tavaraa. Nyt tuo tavaramäärä on tuplaantunut!!! Ja lisää tekee mieli. Olemme kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että jokainen Roopelle ostamamme lelu on tullut tarpeeseen, onhan niillä jokaisella leikitty ainakin kerran. Jotkut lelut hajosivat ensiyhteenoton yhteydessä, osa ei valikoivalle pennullemme kelvannut, osasta on tullut kalleimpia ystäviä. Koiran leluja voisi miltei verrata naisten vaatteisiin, kenkiin ja koruihin. Osa muuttuu käyttökelvottomaksi ensimmäisen käytön jälkeen, osa vaan on yksinkertaisesti ollut vikatikki, virhe jo ostettaessa ja joistakin muodostuu elinikäinen ystävä. Suuri kysymys tästä siis nouseekin; miksi miesväki nalkuttaa naisten ostoksista, mutta täynnä intoa kävelee koirantarvikeosostolle ja nappaa kärryyn jotain kivaa, josta Koira saattaisi pitää?

Viimeisin ostoksemme Roopelle on Ikeasta hankittu putki; samanlainen putki, jolla jo lapset aikoinaan mielellään leikkivät. Putki tai “tuubi”, kuten sitä kutsumme on ollut monikäyttöinen. Sen läpi on hauska juoksennella joko pallon perässä tai kohti innokkaita ihmiskäsiä ja suurta kehujen määrää. Siellä on myös hauska pitää majaa. Roope ottaa mukaansa luun ja saattaa jyrsiä luutansa niinkin pitkään hiljaisuuden vallitessa,että luulemme automaattisesti pennun tekevän jotain pahaa. Iltaisin Roope saa hepulin ja pyörittää tuubia pitkin poikin lattiaa yrittäen tappaa sitä. Toki tuubi luonnollisesti toimii myös toilettina. T niinkuin Tuubi tai Toiletti…. Onneksi tuubiin joutuneet eritteet ovat olleet kiinteämpää sorttia eli siivous hieman helpompaa kuin nestemäisen sortimentin….

Tikru ja Roope

Lisäostoksia luonnollisesti on listalla. Roope tarvii isomman kuljetushäkin autoomme. Ostamamme kori on tähän asti toiminut mainiosti, mutta alkaa jo kasvavalle pennullemme jäädä pieneksi. Monen turhaan ostetun luun jälkeen olemme löytäneet yhden ainoan luun, joka toisaalta kiinnostaa Roopea ja mikä kestää kauemmin kuin yhden illaan. Niitä siis laatikollinen lisää varpaittemme turvaksi! Myös vaatteita Roope tarvii talven jälleen yllättäessä autoilevat kanssaihmiset. Toisaalta olen aina ollut vastaan koirien pukemisista vaatteisiin ajatellen niitä ihmisten hölmöilyksi ja koirien riesaksi. Ei sitä ennen vanhaankaan koiria hepeniin puettu. Nyt kun katson Roopen paljasta vatsaa ja ohutta pentukarvaa olen lähellä, etten irrota omasta takistani hihoja ja kääri Roope-parkaa siihen. Koirien saappaat kyllä vielä taidan jättää kauppaan, mutta Roope ei saa jäätyä ja toppatakki on hommattava mitä nopeammin, sitä parempi! Myös Roopen peti on uusittava, edellinen paju-kori kun on jo päreinä ja tosi-asia on, ettei pentumme siihen enää pian mahdu. Roopen kaverilla Tikrulla oli upea; saiskohan sellaista matkia? Tässä myös kuva kun käytiin Tikrun luona leikkimässä!

Miksi kaikki kielletty on aina hauskempaa kuin sallittu? Roope on täysin nimensä veroinen eli siis ROSVO Roope, joka nauttii kaikesta kielletystä! Kotimme lattiat ovat täynnä jos jonkinlaista lelua ja vempelettä, mutta siitä huolimatta sanomalehden syöminen on huomattavasti hauskempaa kuin lelujen kanssa leikkiminen. Onneksi lehdet eivät sentään maistu koiranpissalta koska siitäkin Roope pitää huolen pissaamalla mieluummin parketille… Toki Roope osaa myös pissata ulos ja olemmekin oppineet seuraamaan merkkejä Roopen käytöksessä, mitkä kertovat, että nyt olisi mentävä ja pian. Onneksi asumme rivitalossa ja Roopen toimittaminen ulos käy nopeasti, mikä onkin saanut  meidät ihmettelemään, miten ihmeessä kerrostalossa asuvat koiranomistajat opettavat koiransa sisäsiisteiksi?! Vai teemmekö kenties itse jotain väärin? Luultavasti teemme koska kaulapannan kanssa ulkoillessa ei Roope mielellään kakkoja tee vaan odottaa mieluummin pääsevänsä kotiin ja tekee tarpeensa parketille tai takapihalle. Liioittelen tietenkin, sanoo tyttäreni, onhan Roope kerran hänen kanssaan ulkoillessaan onnistunut kakkaamaan kaulapanta kaulassa. Eli onko siis ennemminkin kysymys henkilöstä, joka ulkoiluttaa?

Rosvo Roope

Roopen kanssa ulkoileminen on muutenkin lähes painajaismaista, pentu kun tunkee suuhunsa kaiken mikä tielle osuu: kivet, oksat, ruohot, mättäät, kakat,pissat… Itse on pidettävä vauhtia yllä, jotta Roope ei ehtisi imurin tavoin kaikkea imaista. Pentu-parka kipittää, minkä tassuistaan ehtii, jotta pysyisi vauhdissa mukana. Toisaalta Roope kyllä pitää juoksemisesta eikä ole ollut vauhdista pahoillaan. Kysymys vaan mielessämme herää: Miten paljon koiran sisäelimet kovia kivenmurikoita kestää ennen kuin meille tulee eteen eläinlääkärireissu?

Huonekalumme ovat toisaalta saaneet olla rauhassa kiitos siis sanomalehtien ja ohjeeksi saamamme etikkasumutuksen. Liekö liian varhaista tässä kohtaa hehkuttaa, mutta etikka todellakin toimii!!!

Rosvo Roope on muutenkin nimensä arvoinen, niin täysin on pentu sydämemme varastanut! Miten köyhää elämämme ennen Roopen tuloa olikaan! Ja toisaalta helppoa… Liian helppoa! Roope on antanut elämään iloa ja haastetta, josta päivääkään emme antaisi pois! Samalla kun sormemme verta valuen  ja käsivarret raapaleilla pesemme painomusteeseen tahriutunutta pentuamme, joka puree, raapii, haukkuu ja murisee, voimme vain todeta, että sijoitus pentuun on ollut joka sentin arvoinen ja ilomielin maksamme tulevista haasteista lisää! Lääkärikuluineenkin…

Rusina ja Roope

Ei olla ehditty vielä monenkaan kaverin kanssa treffata, mutta tänään tuli “meidän” Rusina Anun kanssa kylään. Voi sitä koirien touhua, välillä Roope uhoili Rusinalle ja välillä toisinpäin, sitten taas oltiin niin kavereita. Koirillahan on tapana nylpyttää pomon elkein alammaisia ja sen ne tekivät vuorotellen, ensin Rusina oli “puumanainen” Roopelle ja kohta jo Roope nousi Rusinan kylkeen herramaisesti… Rusinan kanssa vaihdettiin vähän leluja, Rusina sai hallowen lepakon ja Roope sai kanan, jota on sitten kuritettu olan takaa.

Roopella on ollut raskas päivä, ensin aamulla käytiin runsaan puolen tunnin metsälenkki jossa Roope ei ole vielä eläessään käynyt joten hajuja oli jos jonkinlaisia. Sitten pikku torkut, jotka katkesi Rusinan tuloon ja sitten leikittiin nyt Roope onkin ihan veto pois, mutta varmasti onnellinen päivän tapahtumista.

Avainsanat: parsonrusselterrieri, Roope, Rusina

Roope kasvaa silmissä. Joka aamu herätessämme on se ainakin monta senttiä isompi kuin illalla nukkumaan mennessä. Olenkin moneen kertaan lukenut Royal Canin-minijuniorpussin kyljestä annosteluohjeita, josko kuitenkin syötän sitä liikaa. Mutta ei, ohjeiden mukaan mennään. Ja sitä paitsi niin pieneltä se määrä raksuja näyttää, että mikäli siinä olisi liikaa niin en tiedä, mistä enää vähentäisin.

Toki kasvamista voi edesauttaa myös palkintojen määrä. Roope kun osaa jo niin paljon kaikenlaista! Isäntä käydessään ostamassa lisää kompostiaitaa karkailevan pennun suojaksi ei pystynyt kieltäytymään ostamasta Roopelle aktivointilelua eli eräänlaista koirien peliä, jossa etsitää piilotettua herkkua. Roope hoksasi heti pelin luonteen ja irrotti juuri oikeat kapulat saaden itselleen herkkupalkinnot! Koko perhe seuraa nyt innolla miten Roope pelin kanssa selviytyy. Siis KOKO perhe; pelin otettaessa esiin tulee koko porukka kannustamaan Roopea palkiten sen huimin suosionosoituksin!

Eilen Roope saunoi. Siis nyt kaikille niille, jotka kauhusta täristen näpyttelevät jo eläinsuojelun puhelinnumeroa; kyseessä on sähkösauna ja omin pikkukätösin testasimme ensin kiukaan pinnan todeten sen viileäksi ja vasta sen jälkeen pääsi pentumme ihmettelemään saunan ihmeitä. Lattian tasolla ,missä Roope aikaansa vietti ei sähkösaunassa luonnollisestikaan ole kuuma vaan suorastaan viileä. Mutta kiukaan äänet ja alastomina istuvat karvattomat (lue: vähempi karvaiset) ihmiset saivat aikaan ihmetystä. Saunan lasinen ovi oli myös sangen mielenkiintoinen. Roope ei kertakaikkiaan pystynyt käsittämään, miksi siitä ei voi vain kävellä läpi! Mikä onkaan suloisempaa kuin koiran ikkunalasiin painunut kuono!

Työssäkäyvinä ihmisinä olemme joutuneet jättämään Roopen ajoittain muutamiksi hetkiksi yksin. Onneksi ruokataukojen aikana on isäntä päässyt viettämään aikaa Roopen kanssa ja heti pian pääsevätkin lapset jo koulusta. Roopen yksinolon aika on siis onneksi ollut vain muutama tunti kerrallaan. Luonnollisesti harjoittelimme yksinjäämistä ennen varsinaista pitempää koitosta. Sydän verta vuotaen jätimme pentumme yksin isoon maailmaan vain tullaksemme hetken kuluttua takaisin. Jälleennäkemisen ilo oli huikea! Samoin se oli huikea tänäänkin! Ja miten kiltisti Roope olikaan koko ajan ollut! Pisut paperilla, juomakuppi oikein perin lattialla  ja lelut niille kuuluvilla paikoillaan eli pitkin poikin lattiaa. Iloisesti Roope kirmasi meitä vastaan häntä heiluen: “Ihanaa, että tulette aina takaisin!”. Ja niinhän me aina tulemmekin! Kuka voisi vastustaa Roopea ja olla rakastamatta sitä?! Kyllä taas on palkinnon paikka!

Etsivä löytää!

Roopella on tänään syntymäpäivä. Roope täyttää kahdeksan viikkoa. Roope on nyt asunut kanssamme kuusi päivää, jonka aikana olemme tutustuneet toisiimme ja oppineet toisistamme yhtä ja toista. Meille on käynyt hyvin selväksi, että Roopella ei hereillä ollessaan  ole yhtään rauhallista ajatusta vaan sadalla pitää mennä koko ajan kunnes väsymys keskeyttää menemisen.

Lisäksi olemme oppineet, että Roope osaa purra. Ja sen, että Roope pitää puremisesta. Roope puree varpaita, koreja, mattoja, paperia, huonekaluja, peittoja ja ylipäätään kaikkea, mitä nyt purra voi. Ainoita, mitä Roope ei pure ovat puruluut, joita olemme sille ostaneet pilvin pimein ostaneet. Ne eivät kiinnosta Roopea hiukan hiukkaa… Onneksi Roopella on kavereita, jotka myös ovat saaneet tuntea Roopen hampaiden voiman. Näitä ovat mm. Löysä Jänis, Saku, Kaitsu ja Osku. Huonoimmin on käynyt Sakulle, jonka sisälmykset jo pilkottavatkin saumojen välistä. Voi Saku-parkaa!

Roope osaa myös nukkua. Ainakin päivällä. Yöllä ei niinkään… Yöllä Roope herää parin tunnin välein ja haluaa leikkiä. Onneksi saan sen silittelemällä ( Roope nukkuu lattialla omassa pedissään) takaisin uneen. Oma uni siinä sitten tietenkin jää vähän vähiin, etenkin kun klo 5 aamulla Roope ilmoittaa, että se oli sitten tässä; tämä poika tahtoo leikkiä.

Lisäksi olemme ymmärtäneet, että pienellä 2kg 100g painavalla Parsonrussel terrierillämme tai kuten me häntä kutsumme “termiitillämme” on todellakin Dobermannin voimat. Roopelle kehittelemämme aitaus ei pitele Roopea hiukkaakaan vaan olemme joutuneet ostamaan komposti-aitaa pitääksemme pentumme turvassa. Toki Roope pystyy myös tämän aitauksen siirtämään mieluisempaan paikkaan….

Olemme myös harjoitelleet ulkonakävelyä kaulapannan kanssa ja hienosti on Roope siitäkin selviytynyt. Eilisen harjoittelun keskeytti yllättävä kaatosade, mikä ei todellakaan ollut Roopen juttu. Pentu-parka ei kertakaikkiaan pystynyt ymmärtämään, mitä kamalaa ja kylmää ylhäältä tulee ja tekee olon epämukavaksi. Kivaa sateessa tosin on sen jälkeen maasta löytyvät kastemadot… On muuten äärettömän mukavaa kaivaa puoliksi jyrsittyä kastematoa Roopen suusta… ;=)

Suuri saalistaja ja löysä jänis

Tänään Roopesta sitten vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen tuli virallisesti ihan papereiden kera osa meidän perhettämme.  Ja kaikin tavoin, niin virallisesti kuin epävirallisestikin on Roope vienyt kaikkien sydämet omalla hurmaavalla luonteellaan ja ulkoisella olemuksellaan!

Kovasti jännitimme Roopen tuloa. Kävin koko edeltävän viikon tunteiden vuoristorataa välillä innokkaasti uutta tulokasta odottaen, välillä peläten omia kykyjäni opettaa pentua, välillä miettien sitä, tulikohan tässä nyt tehtyä iso loppuelämän kokoinen virhe. Tänään ainoastaan muutamien tuntien jälkeen voin  vain todeta päätökseni ottaa koiranpentu oikeaksi ja mitä kasvatukseen tulee, niin aika näyttää; parhaani vain voin tehdä.

Mitä muuten kasvatukseen tulee niin alku on ollut helppo! Liekö tyyntä myrskyn edellä… Kotimatkalla olimme ohjekirjojen opetusten mukaan varautuneet oksennukseen ja pahoinvoivaan koiraan kroonikkovaippojen, talouspaperirullien, tolu-pullon, vesiastian ja veden kera. Mitä vielä! Alkumatkan Roope innokkaasti leikki mukaan ottamiemme lelujen kanssa, joista ehdotottomaksi suosiksi osoittautui löysä jänis. Rohkea saalistaja kuitenkin väsyi kesken leikkien ja loppumatkan Roope nukkui onnellisesti kuljetuskopassaan. Ohjekirjan orjallisten ohjeiden mukaan ensitöiksemme päästimme Roopen tutustumaan pihaamme, jonne Roope lirautti elämänsä ensimmäiset ulkopisut! Voi sitä kehujen määrää! Sitten olikin aika tutustua uuteen kotiin. Innokkaasti Roope tutki jokaisen nurkan. Pari tuntia kestäneiden leikkien jälkeen veimme Roopen jälleen ohjekirjan ohjeiden mukaan ulos, jonne valiopentumme töräytti upeat kikkareet ja pisut. Miten ylpeitä vanhempia siis olimme me!? Lopulta väsymys voitti Roopen, mutta kuitenkin ennen nukkumaanmenoa superpentumme kantoi jokaisen lelunsa omaan petiinsä. Siis ajattele: Meidän Roope osaa siivota jälkensä!!!!

Ei kuitenkaan kaikki niin hyvin, ettei mitään huolta. Rankan päivän jälkeen Roope ei halua syödä eikä juoda ja on kovin uneliaskin. Huoli sydämissämme on suuri ja jälleen kaivoimme opaskirjan esiin ja luimme, että ensimmäsenä päivänä uudessa kodissa pentu voi rankkojen kokemusten jälkeen menettää ruokahalunsa. Seuraavana päivänä tilanteen pitäisi korjaantua.

Muutaman tunnin kuluttua alkaakin sitten ensimmäinen yhteinen yömme…. Sitä odottaen ja peläten taidamme ottaa opaskirjan  ja taskulampun yöpöydälle kaiken varalta ;=)

Vähän pientä tarviketta.

Roope muuttaa tänään Turkuun. Roopella on hyvä koti odottamassa, täällä Turussa. Kotiin on hankittu paljon tarvikkeita ja leluja sekä ruokaa jotta paikka on Roopelle mieluisa. Jännittää nähdä neljän viikon tauon jälkeen paljonko Roope on kasvanut…

Nyt pikainen aamupala ja sitten bimmerin nokka kohti Lempäälää!!! Tarinalle jatkoa varmasti tuota pikaa….

Vielä on pari viikkoa aikaa tuohon hetkeen, kun Roope muuttaa meille asumaan. Ensi viikonloppuna sitten tehdään viimeiset järjestelyt kämpässä, jotta kaikki on valmista. Mitä sitä kaikkea pitää shoppailla, koiravauvalle? Ei varmaan pelkkä ruokakeppu ja kaulapanta riitä… Heh, oma peti ainakin, missä on kiva vedellä “nökösiä” ja nähdä koiranunta Kyllä odottavan aika on pitkä, ymmärrän vieläkin paremmin äitejä jotka odottaa yhdeksän kuukautta! Onkohan Roope kasvanut paljon tuosta kuvasta, sillä onhan siitä jo aikaa…